Reissussa osa yksi Saavuimme linja-autolla nevajoen ylittävälle sillalle. Pietari aukeni edessämme suurena. ihmettelin taloja, ne olivat kuin legopalikoista rakennettuja isoja rakennuksia. Kerroksia oli monta kymmentä, taloja oli vierekkäin kymmeniä ellei satoja. Silta jolla ylitimme jokea, oli kuin scifi elokuvasta, se oli korkea ja monta kilometriä pitkä. Alkujärkytys talojen suuruudesta helpottui saavuttuamme kaupunkiin ja katutasolle, mutta vielä kummasteletavaa edessä. Ryhmämme kasaantui ulkona astuessamme lina-autosta. Homma otettiin haltuun ja pääsimmekin hyvässä yhteisymmärryksessä liikkumaan eteenpäin. Minua pelotti ja pelko olikin aiheellinen, sillä en koskaan ollut ollut niin suuressa kaupungissa. Metro oli kummallinen paikka. Meidän piti kulkea läpi metallinpaljastimista. Edessämme oli vastassa vartjioita. Selvästi niin suuressa kaupungissa turvatoimet olivat tarpeen, vaikka harvoin siellä varmaan olikaan aseenkantavia ihmisi...
