Seikkailu Pietarissa

Reissussa osa yksi

Saavuimme linja-autolla nevajoen ylittävälle sillalle. Pietari aukeni edessämme suurena. ihmettelin taloja, ne olivat kuin legopalikoista rakennettuja isoja rakennuksia. Kerroksia oli monta kymmentä, taloja oli vierekkäin kymmeniä ellei satoja. Silta jolla ylitimme jokea, oli kuin scifi elokuvasta, se oli korkea ja monta kilometriä pitkä. Alkujärkytys talojen suuruudesta helpottui saavuttuamme kaupunkiin ja katutasolle, mutta vielä kummasteletavaa edessä. 

Ryhmämme kasaantui ulkona astuessamme lina-autosta. Homma otettiin haltuun ja pääsimmekin hyvässä yhteisymmärryksessä liikkumaan eteenpäin. Minua pelotti ja pelko olikin aiheellinen, sillä en koskaan ollut ollut niin suuressa kaupungissa. 

Metro oli kummallinen paikka. Meidän piti kulkea läpi metallinpaljastimista. Edessämme oli vastassa vartjioita. Selvästi niin suuressa kaupungissa turvatoimet olivat tarpeen, vaikka harvoin siellä varmaan olikaan aseenkantavia ihmisiä. Jatkoimme matkaa paljastimista portteihin, joiden läpi pääsi poletilla. Ja sitten alkoi matka alas maan alle. Takanamme ja edessämme kulki satoja ihmisiä, me suuren ihmismassa mukana puristuimme rullaportaisiin.

Rullaportaat jatkuivat ikuisuuden, matkaa kesti monta minuuttia maan alle. Metrotunnellissa oli kova meteli. Junat saapuivat tasaisin väliajoin tuomaan kyytiä miljoonille ihmisille. Ehdimme astua junaan, ja se lähtikin jo kuulutuksen kera kihdyttämään niin kovaa vauhtia että meinasimme kaikki kaaduta paikoillamme.

Reissussa osa kaksi

En uskaltanut ollenkaan lähteä yksin seikkailemaan pietarin syvyyksiin ja olimmekin sopineet, että liikumme yhdessä. Hotellimme oli miellyttävä, pinnat olivat tummanpuhuvat. Käytävän portaat olivat kiveä, sekä seinät miellyttävää keltaista. Hotelli ylitti odotukset. Aamupalat saimme hotellin alakerrasta. Lempiaamupalakseni muodostui banaani-maapähkinävoi-hillo-voileipä asetelma. Sitä tilasin kahtena aamuna. Viimeisenä aamuna tilasin venäläistä aamupalaa, mihin kuului perunalättyjä, sekä leipää, salaattia, ranskankermaa ja juustoa. Pidin hotellihuoneestani, se sijaitsi toisessa kerroksessa hotellissa. Vastassa oli kauniit pinnat sekä todella iso vuode ja paksut plyysiverhot joiden takaa aukeni maisema Pietarin keskustan kadulle.

Reissussa osa kolme

Päivämme koostui siitä, että kävelimme niin maan helvetisti. Kokonaissaldo kolmesta päivästä oli noin kolmekymmentä kilometriä. Jos emme olisi käyttäneet metroa, olisimme varmasti kävelleet satoja kilometrejä. Metro on välttämätön.

Me vierailimme kahtena päivänä mielenterveyskuntoutuslaitoksessa. Siellä me tutustuimme laitoksen päiväohjelmaan, maalasimme, sekä kuuntelimme luentoa taidenäyttelyn pystyttämisestä. Kuuntelimme kuntoutujien bändiryhmän tekemää musiikkia, kukaan heistä ei ollut soittanu koskaan aikaisemmin. Olisin mieluusti viettänyt siitä talossa pidemmänkin aikaa. Rakennuksessa oli todella miellyttävä ilmapiiri. Musiikkiakin olisin kuunnellut mieluusti enemmänkin.

Emme vierailleet kamalasti isoissa kauppakeskuksissa, muutakun katsellen kevyesti paikkoja, ja etsiessämme ruokapaikkoja. Ruokapaikkoja riitti ja söimme paljon hyvää ruokaa. Pietarin kulmilla oli vaikka mitä. Pidin siitä kun sai kävellä pitkin katua ja ei edes tarvinut etsiä mitään, kun kaikkea oli tarjolla. En ostanut mitään erityistä.. En välitä rihkamasta, joten ostin vain herkkuja tuliaisiksi. 

Lähdimme torstaina linja-autolla takaisin kotiin. Olin helpottunut, koska viimeisenä päivänä tuntui etten olisi jaksanut nostaa enää jalkojani vaan liikuin vaappuen eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan pidin reissusta, vaikka mietinkin miten nämä kaupunkilaiset pärjäävät ilman metsää. En edes tiedä missä olisi ollut lähin metsä. Semmoista kai se on asua isoissa kaupungeissa. Pietarissa asuu noin 4,9 miljoonaa ihmistä, ja se on pinta-alaltaan seitsemän kertaa suurempi kuin helsinki.

Olin vapaaehtoisena taidestudiokoulutuksessa tutustumassa taiteeseen. Matkan järjestänä ja rahoittajana toimi Kakspy-Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys. Mukana oli Helsingistä ja Kotkasta kulttuuripajojen asiakkaita sekä työntekijöitä. 

Kirjoittanut Suvi Puronen

Blogi https://maailmankaikkeudessa.blogspot.com/