Meitä ei niin vaan pysäytetä!

Puurokorner

Heräsin aamulla, enkä ollut väsynyt niin kuin yleensä. Olin innoissani aamuisesta puurotarjoilusta! Se tapahtui kultapajan takapihalla, ja oli syrjemmässä kuin ajattelinkaan. Spurkupuuroa! 

Varovasti autojen taakse kurvattuani, takaa löytyi tarjoilut. Haistelin ilmaa, se ei ollut kovin kylmä, mutta tarpeeksi kylmä istuessani tunnin puuroilemassa. Varpaat jäätyivät. 

Noh, mutta! Tarjolla oli teetä, kahvia, mutta minä ronkelina en juonut. Otin vain puuroa. Puuron lisäksi oli marjoja ja pähkinöitä ja mehukeittoa. 

Pikkuhiljaa saimme seuraksi muitakin. Mukaan tuli koira joka nyrpisti nenäänsä puurolle. 

Mut mä tykkäsin tästä puuroideasta. Ens kesää ootellessa kun taas päästään pajan kanssa oikeesti ulos tekee kaikkee! Talvella se tuppaa olemaan astetta ankeampaa. Mut ollaan silti oltu hengessä mukana. Meitä ei niin vaan pysäytetä!

Vertsikkamiitti

Jaa vertsikkamiitti tapahtui jälleen kerran kuten puuroilukin, ulkona. Itse saavuin pajan bussikortin kanssa paikalle. Tapasimme korian sillalla, ja sieltä jatkoimme matkaa leiripaikalle. Näkymät oli kivat. 

Teimme semmosen leikkimielisen kisan, jossa toisen piti ohjata silmillä sidottua kaveria labyrintin läpi. Voittajat sai teetä. Ja sitten tietenki syötiin. 

Nuotio oli ihanan lämmittävä. 

Meitä oli paikalla ainakin kymmenen vertsikkaa. Alkuosuus hoitui netissä, jossa suunniteltiin uus viikko-ohjelma. Tää ulkona oleminen oli vaan ekstraa ja yhdessäoloa. 

Penkit näyttää tyhjältä sillä osa ei halunnut kuvaan. Mutta kivaa oli!